Pelottaa kelpaanko koskaan enää
Olenko liian sekaisin
Liian tylsä, masentava
Mietin mikset halunnut
vartaloani koskettaa
Puhua kanssani
Kokea sielujen sympatiaa
Mietin miksen kelvannut
Miksi väistit kosketustani kaipaavaa
Vaikka vain tahdoin sua rakastaa
Erosin hieman vajaa kuukausi sitten. Aluksi oloni oli helpottunut, mutta viimeaikoina kipu on hiipinyt luokseni. Sattui, kun yhteinen tuttava laittoi screenshotin exän tinderistä. Halusin erota, sillä suhde sattui liikaa. En saanut enää pitkään aikaan huomiota, kosketusta, seksiä, rakkautta, mä olin näkymätön, itsestäänselvyys ja suurimmaksi osaksi rasite. Mieltäni kalvaa että mikä mussa oli vikana, miksi mä olin sulle niin taakka, miksi tinderin naiset on eri asia.
Ei mulla oikeastaan ole ikävä exää, sen kanssa oli paha olla, mulla oli niin hylätty olo. Välillä tulee mieleen hyviä hetkiä, niitä mulla on ikävä. Hetkiä, jolloin mä olin olemassa ja tärkeä, hetkiä jolloin mä vielä uskoin meihin. Mutta suurimmaksi osaksi vaan sattuu vitusti. Se, että mä olin rakastamalleni ihmiselle paskaa. Se, että annoin kohdella itseäni kuin paskaa. Se, että mulla kesti niin kauan päästää irti.
Onneksi mulla on ystäviä, jotka puhuu mulle järkeä eikä anna enää sortua siihen samaan vanhaan. Oon niin kova syyttelemään itseäni, mä oon liian vaikea, liian vittumainen, mua on vaikea rakastaa...Vaikka kaikki vika ei aina voikaan olla mussa. Mä en ole vastuussa toisen käytöksestä.
Mä tarviin rakkautta
Parempi olla yksin ja kaikki mahdollisuudet auki
kuin kaksin kahlittuna, ja silti rakkaudettomana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos sinulla on asiaa.