niin paljon hyvää

 Mä aidosti tykkään mun työstä- mulla on tosi usein hauskaa siellä. Parina aamuna oon ollut täysin paskana yön aikana saaduista syyllistävistä, ahdistavista ja pelottavista exältä saaduista viesteistä puhelimessa. Mutta kun oon mennyt töihin, oon saanut vapaata siitä kaikesta, etäisyyttä. Toisin kuin aluksi pelkäsin, ettei työstä tulis mitään näin rikkinäisenä ja tässä elämäntilanteessa, niin työstä on tullut mulle melkein terapiaa.

 Mulla on käynyt tuuri. Teen työtä, josta nautin, ja opiskelen siinä sivussa tutkintoa, joka aidosti kiinnostaa.

 Mulla on mahtavia ystäviä. Oon saanut enemmän kuin olisin ikinä voinut edes kuvitella.

 Nyt sain myös asuntotarjouksen. Pari päivää aikaa miettiä ennen sopparin tekoa. Mulla on ehkä kohta kotikin. Koti, joka sisustaa omanlaiseksi, jossa rauhoittua. Opetella taas olemaan yksin.

 Mä näin tänään tosi suloisen keski-ikäisen pariskunnan suutelevan ennen erkanemistaan omille teilleen. Ne näytti niin onnellisilta. Rakkaus on niin kaunis asia, ja tuo näky loi muhun toivoa. Ehkä jossain on joku, joka saa mut tuntemaan itseni hyväksi ja riittäväksi. Ehkä mua ei olekaan mahdotonta rakastaa.

 Tottakai mulla on ongelmani, kolisevat luurangot kaapissa ja ajoittain olen hyvin alamaissa. Mutta ehkä tää tästä,

 Tänään mietin sitä, miten paljon oma käsitys itsestä voi muuttua. Ajattelen edelleen ajoittain hyvin negatiivisesti, mutta suurimmaksi osaksi pidän itseäni kauniiina. Ja tutustumisen arvoisena. Mä en ole enää paskaa, eikä muiden mielipiteillä ole enää niin suurta painoarvoa. Mä elän itseäni varten. Mun ei tarvitse enää pyydellä anteeksi olemassaoloni. Mä en elä toteuttaakseni kenenkään toisen unelmia tai tavoitteita, mä en ole olemassa pelkästään yhteiskuntaa varten. Mun ei tarvitse tehdä asioita "jotka nyt vaan kuuluu tehdä".

 Ero sattuu tietysti edelleen. Olen aika katkera eksälle.