lauantai 23. syyskuuta 2017
minne sanoa sen
Kaverit ei jaksa enää kuunnella. En haluaisi enää ajatella.
Ahdistun ja ajattelen silti.
Ajattelen paljon sitä,
miten kohtelit mua.
Miten työnsit syrjään,
teit selväksi ettei seuraani kaivata.
Mulla ei ole ikävä sua. Kosketuksestasi on niin kauan, et koko kesänä halunnut nukkua lähelläni. Hipsuttelut ja paijaukset jäi pois. Äänensävysi oli joko kyllästynyt tai ärtynyt minulle vastaillessasi.
Et jättänyt mitään, mitä ikävöidä. Jätit paljon sellaista, mikä edelleen nousee ahdistavina ajatuksina tajuntaani. Jätit paljon huonommuudentunnetta, katkeruutta ja ahdistusta. Sitä eniten.
Tällä hetkellä mun on tosi vaikea ajatella, että me joskus oltiin avoliitossa. Että meidän tulevaisuuden piti olla yhteinen. Että me ylipäätään oltiin yhdessä. Mua hävettää, miten paljon paskaa otin niskaani sulta. Oon vihainen itselleni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos sinulla on asiaa.